KAOLIINI - MITÄ SE ON? 

Projektin taustaa, 6/2022


Kainuun kaoliini -näyttely ja Kaoliinifestivaali rakentuvat Puolangan kunnan oman savilajin, kaoliinin, ympärille. Taidetapahtumassa yhdistyvät tiede ja taide, geologia ja keramiikka. Projektia on valmisteltu yhteistyössä Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) ja Aalto-yliopiston kanssa. Morenia Oy on antanut Pihlajavaaran kaoliinin näyttelyn ja festivaalin käyttöön valtaukseltaan.

Kaoliini on Suomessa suhteellisen harvinainen savilaji, jolla on kysyntää teollisuuden ja keramiikan raaka-aineena. Suomalaisen kaoliinin tutkituimmat esiintymät ovat Puolangalla, muita esiintymiä on esimerkiksi Virtasalmella ja Sallassa. Kaoliini (H2Al2Si2O8 H2O tai Al2Si2O5(OH)4) on vaalea tai harmahtava alumiinisilikaattien heikosti kovettunut seos, joka on muodostunut pääasiassa kaoliiniryhmän mineraaleista ja sisältää etenkin kaoliniitti-nimistä savimineraalia ym. hienosuomuisia mineraaleja. Kaoliinia syntyy maasälpäpitoisten kivilajien rapautumisessa tai hydrotermisessä muuttumisessa.

Paljon kvartsia sisältävä Puolangan kaoliini on toistaiseksi ollut liian epäpuhdasta paperi-, maali- ja keramiikkateollisuuteen, mihin tarkoituksiin sitä on paljon tutkittu. Mutta taidekeramiikkaan se sopii erinomaisesti. Tällä hetkellä suomalainen kaoliini ei ole missään käytössä, vaan kaikki teollisuuden ja keramiikan raaka-aineeksi tarvittava kaoliini tuodaan meille ulkomailta, lähinnä Englannista. 

Pihlajavaaran kaoliiniesiintymä valikoitui kaoliininottopaikaksi siksi, että eräässä GTK:n tutkimuksessa se mainittiin ainoaksi paikaksi, josta kaoliinin kaivamiseen riitti lapio eikä kairauslaitteistoa tai kauhakuormaajaa tarvittu. Pihlajavaaran esiintymää on tutkittu 1920-luvulta saakka. Vaaran alla lepää kaoliinia 1,2 miljoonaa tonnia.

Kainuun kaoliini -hankkeen ideoinut kuvataiteilija Katariina Guthwert kiinnostui kaoliinista tehdessään näyttelyä Helsingin Keskuspuiston savesta, joka on matalapolttoista punasavea. Punasavi, jota Suomesta löytyy runsaasti, sulaa yleensä noin 1050 C-asteessa. Siksi se jää polton jälkeen huokoiseksi ja hauraaksi. Korkeapolttoinen savi on kestävämpää. Punasavi ei sovellu myöskään korkeaa polttoa vaativille puu- ja kasvituhkalasitteille, joiden parissa Guthwert työskenteli. Hän halusi selvittää voisiko löytää kotimaista korkeapolttoista savea. 

Elokuussa 2021 Guthwert matkusti Helsingistä Puolangalle kaivaakseen kaoliinia Pihlajavaarasta. Luvat heltisivät Morenia Oy:ltä, joka omistaa valtauksen. Guthwert totesi testeissään materiaalin toimivan hyvin keramiikassa. Tämä kaoliinisaalis jaettiin Etelä-Suomen taiteilijoille. Pohjois-Suomen taiteilijoille kaoliinia  jakoi suomussalmelainen keraamikko Ulla Harju, joka kävi kaivamassa savea lokakuussa 2021 ensilumen jo peitettyä maan.

Kaoliini on yksinään hankalasti muovailtavaa ja murenevaa, joten siihen on sekoitettava muita savia. Monet taiteilijat ovat sekoittaneet siihen luonnon punasavea. Kaoliini, joka sulaa 1600 C-asteessa, nostaa punasaven lämpötilaa rutkasti, jolloin saadaan aikaiseksi sataprosenttisesti kotimainen korkeanpolton savimassa. Raaka-aineiltaan täysin kotimaisia korkeanpolton massoja ei tällä hetkellä ole myytävänä.

Näyttelyn ja festivaalin tarkoitus on tuoda Kainuun kaoliini näkyväksi, ottaa se taiteen raaka-aineeksi ja saattaa se keramiikantekijöiden tietoisuuteen ja hyppysiin. 

Kainuun kaoliinin ottaminen käyttöön on herättänyt innostusta keraamikoissa maanlaajuisesti. Keraamikolle kaoliinin löytäminen metsän keskeltä on kuin ihmeellinen seikkailu. Sekä harrastaja- ja ammattikeraamikkojen että koulujen näkökulmasta tässä avautuu kenties mahdollisuus ottaa taidemateriaaliksi kotimainen korkean polton savi, vähentää näin oman taiteen hiilijalanjälkeä ja viehättyä samalla kotimaisen maankuoren salaisuuksista.